"GIEVRA"
uros, 2.5.2001 - 9.3.2018
(i. Orso-Farm Hitra, e. Jahkkas Sakka)
Gievra on todella älykäs ja hyvin itsenäinen uros, joka mielellään kulkee vähän omia polkujaan. Harrastuksissa sillä on ollut tapana keksiä omia kuvioita, ja se nauttii ehkä eniten siitä, kun saa pelleilyllään huvittaa yleisöä (tai nöyryyttää ohjaajaa ;). Gievra on enemmän yhden ihmisen koira, vaikka se pitääkin kaikista ihmisistä ja eläimistä. Gievralla on B-lonkat ja terveet silmät, sekä alunperin täysi hampaisto ja oikea purenta (hampaita poistettu 10-vuotiaana).
Sillä todettiin virtsakiviä vajaa 12-vuotiaana, ja kesäkuussa 2014 se joutui niiden takia isoon operaatioon, jossa sille tehtiin virtsatieavanne. Samalla se jouduttiin kastroimaan. Pettymys oli valtava, kun Gievra jäi kokonaan ilman jälkikasvua. No, eipä se kuollut koirakaan lisäänny, joten palleista viis, pääasia että Gievra on elossa! Leikkaus ja siitä toipuminen oli raskas prosessi, mutta kaikki sujui kuitenkin hyvin. Nyt kivet eivät enää vaivaa ja se on jälleen oma, iloinen itsensä. Kuulo sillä on jonkin verran iän myötä alentunut.
Gievralla on näyttelystä SA, ja se on luonnetestattu (+95p.) sekä jalostustarkastettu (hyväksytty). Sen kanssa on harrastettu monenlaista, mutta vain tokossa on kisattu (TK3) ja käyttäytymiskoe (BH) suoritettu. Sillä on hyvä rakenne ja erittäin pitkät ja vetävät liikkeet. Vielä 13-vuotiaana, isosta leikkauksesta kuntoutuvanakin sen liikkeet hivelevät silmiä joka päivä.
Päivitystä 11/2016: Gievra on nyt 15v6kk ja se edelleen liikkuu useimmiten ihan ok, vaikkei toki enää niin hienosti kuin ennen. Yhä edelleen se saattaa myös intoutua sinkoilemaan pihalla, ei enää niin kuin pingispallo, vaan paremminkin kuin turboahdettu lihapulla, niin että emäntää hirvittää, pysyvätkö jalat vauhdissa mukana. Edelleen se on innostuessaan ihan yhtä tohelo, ellei tohelompi, kun se loikkaa yli metrin päästä (matalalle) terassille tai toheloi portaissa nurin. Gievra jaksaa vielä käydä pitkätkin lenkit, ja mitä pitempi lenkki, sitä varmemmin se kirii loppumatkasta muun porukan edelle. Gievran olemuksesta on siten arvokkuus kaukana. Mutta laumassa se nauttii ikänsä mukaista arvostusta. Mikä tahansa tilanne, missä Gievran mielestä muiden koirien välillä on liikaa jännitteitä tai muuten liian raju leikki, loppuu kuin seinään, jos Gievra vain ilmestyy paikalle ja katsoo kyllästyneesti tai kävelee/ravaa "puolihuolimattomasti" muiden välistä.
Gievrassa on jotain alkukantaista ja susimaista. (kuva: KL)
(kuva: KL)
Gievra oli ROP-VET Raahessa keväällä 2013 (kuva: Juuso K.)
(kuva: KL)
Gievra lammaspaimennusharjoituksissa (kuva: Anu Vaarama)
(kuva: KL)
Tokossa Gievra siirtyi erikoisvoittajaluokkaan v. 2005 ja kisasi vielä syksyllä 2013. Se on osannut liikkeet ihan kivasti eikä sillä ole yleensä motivaatiossa tai vauhdissakaan moittimista (tai jos on, niin niitä on ennemminkin liikaa), mutta kisaaminen on alkuvuosien jälkeen mennyt ihan plörinäksi, kun Gievraa on kiinnostanut enemmän ihanat (narttujen) hajut sekä omat sovellukset liikkeistä. Kisakonkari kun tietää, milloin voi säätää omia ja milloin on parempi tehdä niin kuin sanotaan. Sama ilmiö näkyy arkielämässäkin. Gievra tottelee kyllä sellaisia käskyjä, jotka on tärkeitä tai joita on "pakko" totella, mutta venyttää sääntöjä silloin, kun se "ei ole niin justiinsa". Ihan kuin se tietäisi miksi mikäkin sääntö on olemassa, ja soveltaisi niitä sen mukaan. Se on tosi taitava kommunikoimaan ihmisenkin kanssa, ja se oppii asioita ihan älyttömän nopeasti. Se myös oivalsi jo pentuna ihan ihme juttuja, kun se halusi vaikkapa päästä jonnekin. Saattaapa se olla peräti älykkäämpi kuin omistajansa... :D
Luonnetestin mukaan Gievraa voisi luulla aika nössöksikin, mutta todellisuus on aika toisenlainen. Se on hyvin sosiaalinen ja itsevarma, mutta se karttaa ristiriitoja, minkä vuoksi se väistää ihmisuhkaa, eikä nouse vastaan. Sillä ei myöskään ole senkaltaista moottoria, mitä luonnetestissä mitataan, joten se ei testissä missään vaiheessa nostanut kierroksia sillä tavalla, että se olisi saanut siitä lisärohkeutta, vaan se oli niin sanotusti koko ajan omillaan. Harrastuksissa ja muussa elämässä se on kuitenkin osoittanut, että sillä on valtavasti moottoria tehdä töitä. Se ei juurikaan revi lelua ihmisen kanssa, mutta se "tappaa" niitä yksikseen ja leikkii muuten kroppaleikkejä, kaivaa, hyppii, juoksee ja siinä on jotain sellaista villiä voimaa. Kahden tunnin tauoton treenikään ei ole tuntunut sillä paljon missään. Se on myös yllättävän kova sellaisessa tilanteessa, missä se koheltaa jotain ja siihen sattuu. Se on mm. kaatanut tokoesteen ja pari kertaa kalauttanut vehkeensä siihen, eikä näiden jälkeen hetkeäkään epäröinyt hypätä uudestaan. Eikä se useimmiten edes ota opiksi tuollaisista tilanteista. Kotona se on hyvin rauhallinen, jopa huomaamaton, mutta virtaa piisaa sitten, kun lähdetään ulos tai tehdään jotain. Muuallakin se rauhoittuu nopeasti, jos huomaa, ettei tehdäkään mitään. Se ei myöskään saa mitään sätkyjä, jos se takertuu johonkin kiinni. Se on todella äänivarma, ei arastele edes ilotulitusta eikä yliäänilentoja.
